Ja luopumisen tuska se vaan jatkuu :-(

Ensimmäisenä eilen lähti EB-Finn Express "Jalo". Jukka saapui paikalle Domino "Tuplaunelma" keksipaketin kanssa, oli tullut kuulema meidät (Markkis & Minä) mieleen, kun oli nähnyt paketin ;-). Jukkahan teki teollaan, todella suuren vaikutuksen meihin, tuplaunelmiin ;-). 

Pikkasen oli Jalo kitissyt matkalla uuteen kotiin Kirkkonummen Masalaan. Yllätys oli ollut todella suuri Jukalle, että Jalo on niin reipas, eikä ollut yhtään pelännyt perheen muita koiria, vaan heti tutkimaan uusi koti nurkkia myöten ja mukaan vaan laumaan.

Jukka oli myös nukkunut ensimmäisen yön Jalon vieressä patjan kanssa ;-).  Jukka on myös pitänyt huolen siitä, että kasvattajat ovat olleet  ajantasalla kokoajan, milloin Jalo tekee mitäkin. Tänään se on jo repinyt viehettä Hugon kanssa. Vaimolla vaan oli ollut ongelmia päivällä moppailla lattioita, kun Jalo piti sitä vieheenä, siis moppia.  Kaikki tarpeensa se on tehnyt ensimmäisen vuorokauden aikana pihalle.

Onnittelut vielä tätäkin kautta Jukalle tänään olevan 33-vuotis syntymäpäivän johdosta!

***

Seuraavaksi eilen haettiin sitten EB-Fila "Lilla-Filatus". Heidi ja Hymypoika-Kaide saapuivat Filaa hakemaan valkoiset aamutakit päällä, piristääkseen "pikkasen" meidän pahaa mieltä. Siinä se pariskunta seisoi aikansa pihalla, kädet lantiolla ja esittivät minua. Pikkasen taustaa tästä aamutakki esityksestä. Hymypoika on onnistunut nappaamaan meikäläisestä aivan kamalan kuvan kännykällään, missä seison tarhassa valkoinen aamutakki päällä ja olen kaikkea muuta, kuin edustavan näköinen. Kuva on kuulemma ollut näytillä Hymypojan kännykässä viime keskiviikkona Tuomarinkartanolla ;-). Heidi ja Kaide, olette aivan mahtavia "piristeruiskeita".

No, sitten itse asiaan, eli Filatuksen kuulumisiin. Automatka Espoosta Helsingin Siltamäkeen oli sujunut hienosti, Fila oli nukkunut melkein koko matkan Heidin sylissä. Uudessa kodissa oli neiti ollut kuin aina olisi siellä asunut. Rohkea tyttönen on Filakin ollut ja Nokollehan Fila ei ollut enään mikään uusi tuttavuus, Nokko on ollut Heidin ja Hymypojan mukana katsomassa pentuja monta kertaa.

Pihalla olevia puskia Fila pitää kuulemma omana pomppulinnanaan, sinne se hyppää ja palaa risu suussa tuhatta ja sataa pois. Hienosti on Filaltakin onnistunut ulos tarpeiden teot. Ja ei ole jäänyt yhtään huonommaksi Filan kuulumisetkaan, Heidi ja Hymypoika ovat myös pitäneet meidät ajantasalla kokoajan mitä se pieni karhun pentu tekee milloinkin.

***

Eilen illalla sitten meikäläiselle iski kova ikävä Wandaa ja Daisya, joten päätimme palauttaa Bessin Mäntsälään ja hakea omat tytöt kotiin. Foxi poika pääsi mukaan autoilemaan ja todella hienosti matka meni, ei piipannut kertaakaan ja kävi melkein heti nukkumaan mun syliin. Olimme jo melkein perillä, kun Foxille tuli paha olo ja olin yltäpäältä happaman maidon ja pentupapanoiden peitossa.

Voi sitä riemua, kun Bessi näki Vuokon ja Tapion. Oli ollut näköjään ikävä suuri myös Bessillä omaan kotiin, samoin Vuokolla ja Tapiolla Bessiä. Sitten oli vuorossa Wandan ja Sissin aivan mieletön vastaanotto. Kivoja kynnen jälkiä on muistona pitkin vartaloa tästä tapaamisesta. Aivan mieletön tunne nähdä omat tytöt monen viikon jälkeen.

***

Ja sitten tähän päivään ...

Yö meni Foxin pikkasen piipittäessä, kun ei ollut enään muita pentuja parakissa, eikä emää, vaan uudet aikuiset koirat ja tietenkin nanny Exo. Wanda otti Foxin heti omakseen ja seurasi sekä hoivasi sitä. Heti kun Foxi alkoi piipittämään, paikalle saapui Wanda ja Exo, Exo muutenkin seurasi kokoajan silmä tarkkana mitä Wanda pennun kanssa teki ja jos leikit rupesivat menemään liian rajuiksi, pisti Exo heti leikin seis.

Puolilta päivin saapui Foxin uusi omistaja Merja tyttärensä Riikan kanssa hakemaan Foxia Kouvolaan. Foxi poika lähti mukaan suoraan nukkumasta, joten pikkasen se oli kitissyt ja sitten  pissinyt Merjan syliin, mutta pysähtyivät matkalla Hakunilassa Merjan isälle näyttämässä sitä ja oli maahan päästyään pissinyt Merjan mukaan ämpärillisen. Loppu matka sitten sujunut hienosti. Kotona Foxia oli odottamassa uusi koira kaveri Turbo, joka oli ottanut pentusen vastaan myös hienosti. Merjalta tuli kuva uusista kaveruksista.

Jokaisesta pennusta luopuminen teki taas kipeää, ei sille mitään mahda ja itku siinä tulee, kun pentu lähtee. Niiden kanssa kun on elänyt niin tiiviisti koko ajan ympäri vuorokauden samojen seinien sisällä ehtii niihin kiintyä todella paljon ja hyvä näin, koska jos niitä luopuminen ei tuntuisi pahalta tai miltään, silloin tätä kasvatusta ei tekisi sydämmellään.

Tähän loppuun haluamme vielä kerran kiittää Teitä kaikkia pentujen uusia omistajia luottamuksestanne kasvatustyötämme kohtaan. Jokainen pentu pääsi todella hyvään kotiin ja jokaista rakastetaan perheenjäseninä, voiko kasvattajat enään muuta toivoa. Toivomme Teille pitkää ja onnellista taivalta yhdessä.