Jännitys vain tiivistyi, kun kello kävi eteenpäin. Oli perjantai aamupäivä ja odottelin Agathan (Sökövintin Agatha) saapumista Kannelmäkeen. Agathahan on jo viime viikon loppuna muuttanut Vuokon ja Tapion luokse Mäntsälään ja siellä se tulee sitten viettämään seuraavat kuukaudet, mikäli astutusmatka onnistui.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kahden maissa oli sitten kaikki tavarat pakattuna ja matkamme kohti Helsinki-Vantaan lentoasemalle pääsi alkamaan. Tälle astutusmatkalle "translaattoriksi" lähti oma poikani Tony ja ilomielin lähtikin, koska edellinen matka oli niin mahtava ja Tony sai itselleen uusia ystäviä, joita lähti nyt tapaamaan. On hienoa, kun on oma poika jolla on hyvä kielipää ja kehtaahan tuota mukanaankin kuljetella ;-). Ja onhan tuollaisen 192 senttisen miehen alun kanssa turvallista ulkomailla liikuskellakin. 

Lentoasemalle menimme omalla autolla, jonne jätimme sen lentoparkkiin reissun ajaksi. Agatha käveli lentoasemalla niin ylpeänä pääpystyssä häntä heiluen, ei minkäänlaista pelkoa näkynyt sen ilmeestä. Lentoasema oli tupaten täynnä ihmisiä ja meteli sen mukaista, mutta se ei näyttänyt Agathaa haittaavan. Se kyllä yllätti meidät käytöksellään, koska tälläinen matka oli tälle "maalaistytölle" ensimmäinen.

Matkalaukku meni tällä reissulla ruumaan, koska se painoi yli <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />20 kiloa ja oli täynnä tuliaisia sekä mukanani oli isomäärä putkia ja neuloja, jotka vien Antoinetelle Oochigea's kenneliin. Antoinette on lupautunut lähteä mukaan Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen, jota pidämme erittäin tärkeänä oman rotumme terveydentilan selvittämisessä ja sen pitämisessä terveenä.

Täytyy kyllä myöntää, että meikäläistä jännitti aivan mielettömästi laittaa Agatha lentoboxiin, kun turvatarkastus oli suoritettu. Sitten vaan kädet ristiin ja toivoa, että se tulee samaan koneeseen ja kestää tuon lentomatkan hyvin.

En kauheasti nauttinut lentomatkasta. Kokoajan oli mielessä miten Agatha voi siellä ruumassa ja onkohan se ihan hädissään siellä. Nämä pelot osoittautuivat sitten turhiksi, kun avasin lentoboxin Brysselin kentällä ja boxista tuli ulos iloinen häntää heiluttava Agatha. Kyllä helpotti ja yksi huoli oli nyt pois, koska jos vastassa olisi ollut tärisevä ja läähättävä sekä alleen pissinyt tyttö, niin olisi ollut tosi kamalaa ajatella takaisin Suomeen lentoa.

Brysselin asemalla meitä olikin jo odottamassa meidän rakas ystävämme Tom, Agathan tulevan sulhasen omistaja. Kun halistus ja vielä kerran halistus rituaalit oli suoritettu lähdimme Tomin kyydissä kohti Sint Niklaasia, paikkaa missä Tom perheineen asuu. Matka Brysselistä Tomin luokse kesti vajaan tunnin verran ja auto matka sujui tuttuun tapaan leppoisissa merkeissä.

Perillä meitä odotti Mercia, Tomin vaimo, jonka hoiviin oli viikonlopuksi tullut hänen siskonsa poika, eli Mercialla oli kädet täynnä töitä 2 todella touhukkaan pojan vesselin kanssa ja leikki kehässä touhuili heidän uusin tulokas 4 kk vanha Andres poika.  

Illalla kävimme ruoka ostoksilla Tomin ja Tonyn kanssa Sint Niklaasin keskustassa. Olipas kiva nähdä paikallinen "nakkikioski". Se oli liike, jossa oli tarjolla jos jonkin sortin lihaa, -vartaita ja makkaroita. Valikoima oli suuri ja itse sai valita laajasta valikoimasta mitä halusi valmistettavan. Mukanamme lähti iso kassi kaiken sortin lihaa ja makkaroita joita nautimme yhdessä  syöden Tomin ja Mercian kanssa heidän kotonaan.

Ruuan jälkeen oli tarkoitus kokeilla miten astutus onnistuisi ja mitä Agatha tykkäisi tulevasta sulhasestaan Cannavarosta.

Agatha oli koko illan löhöillyt sohvalla ja kun Cannavaro tuli olohuoneeseen pomppasi se heti pystyyn ja meni tanssimaan sen eteen. Agatha toimi astutus tilanteessa ihan, kuin emänsä Sissi. Aikansa tanssittuaan asettui se Cannavaron eteen ja siirsi häntänsä sivuun eikä osoittanut minkäänlaista vastarintaa Cannavaroa kohtaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, sanoi Tom. Cannavaro, joka yleensä pistää "nalkkiin" jäämisvaiheessa silmät kiinni ja nukkuu, olen tämän ihan itse nähnytkin, kun Cannavaro astui Sissin, toimikin Agathan kanssa aivan toisin. Se nuoli Agathan korvat, naaman ja kaulan ja sitten Agatha teki saman Cannavarolle. Se oli rakkautta se. Voi kun tämä olisi nyt jokin enne ja saisimme rakkauspentuja.

Lauantai aamuna lähdimme Tomin kanssa kahdestaan kaupoille hakemaan aamupala tarvikkeita ja pääsin tutustumaan paikallisiin ruokakauppoihin. Lihatiskit olivat todella näyttäviä ja siistejä. Ja tuoreen leivän tuoksu leijui kaupassa.

Aamupalat nautittuamme lähdimme vierailulle Tauranga kenneliin. Anja ja Henri oli pyytänyt saada tavata meidät tällä reissulla. He asuivat ihan lähellä Tomia ja Merciaa. Meidät otti vastaan portilla Taurangan iloiset whippet pojat.

Todella hienot puitteet on kennelillä ei voi muuta sanoa. Oma lähtökoppi ja vetosuora sekä kaunis piha laajoine nurmikenttineen ja kaikki koirien käytössä. Näki kyllä, että pihasta oli pidetty hyvää huolta ja isäntä Henri seurasi silmätarkkana koiria ja kun johonkin tuli tarpeet korjattiin ne heti pois.

Pääsin samalla tapaamaan heidän uusimman tuontipentunsa USA:sta, jonka kuvia Anja on lähetellyt sähköpostilla aikaisemmin. Kivan luonteinen pikku-ukko heillä siellä kasvamassa. Ja vauhtiakin näytti tällä vesselillä olevan, kun se pinkoi pitkin pihaa aikuisten poikien perässä.

Oli todella ihana tavata Cannavaron kasvattajat Anja ja Henri. Siellä oli jännät hetket meneillään, kun viikon lopun aikana sinne syntyy pentuja. Tämä tuleva emokin kävi näytillä. Isoa pentuetta ei odottanut, ultrassakin oli näkyynyt vain muutama.

Tauranga kennelistä matkamme jatkui sitten Herantalsiin, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Sint Niklaasista. Perillä meidät sitten vastaanotti iloiset Oochigea's whippetit, jos oikein ehdin laskea niin 9-11 niitä siinä hyppi.

Antoineten ja Josin luona meillä menikin sitten kauemmin aikaa. Oma aikansa meni näiden näytteenotto asioiden kanssa, tätä geenitutkimusta varten. Antoinetella oli kotonaan 12 päivää vanhat pennut. Voi luoja miten ihania pieniä marsuja ja yksi pentu oli ylitse muiden ;-)

Antoineten ja Josin luota lähdimme Bruggeen, mihin Tom halusi ehdottomasti meidät viedä. Brugge oli todella kaunis vanha kaupunki ja illan pimetessä valaistus oli mahtava.

Kierreltiin tätä kaunista kaupunkia tehden tuliais ostoksia ja Agatha oli kokoajan meidän mukana. Sitten Tom halusi viedä meidät hevosajelulle. Siellä me istuttiin vaunuissa ja katselimme kauniita rakennuksia ja maisemia ja Agatha istua nökötti mun sylissä. Kyllä oli turisteilla ihmettelemistä kun ohi ajoimme ;-).

Ennen pois lähtöä kävimme vielä paikallisessa ravintolassa syömässä kunnon pihvit ja Agatha oli myös tervetullut ravintolaan ja sai tietenkin oman pihvinsä. 

Masut- ja kassit pullollaan tuliaisia palasimme takaisin autolle ja lähdimme ajamaan takaisin Sint Niklaasiin.

Ilta Sint Niklaasissa vierähti TV:n ääressä katsellessa Tomin DVD:t kilpailuista. Sain Tomilta omat DVD:t mukanani Suomeen tuotavaksi, joita voin sitten ihan rauhassa kotona katsella.

Illalla myöhemmin päästimme taas nuoren parin keskenään ja eipä mennyt minuuttiakaan, kun he olivat "nalkissa". Enpäs voi olla muuta kuin tyytyväinen ...

Sitten koitti sunnuntai ja kotiin lähtö. Söimme runsaan aamupalan ja lähdimme pakkaamaan tavaramme. Kesken pakkailun tuli Tom ja sanoi, että ei teidän tarvitse tyhjällä laukulla palata ja laittoi lattialle monta pussia ja sanoi, että nämä kaikki on tuliaisia Teille ja perheellenne. Meille tuli pikkanen paniikki saada tavarat sopimaan matkalaukkuun ja kun mukanamme ei ollut kamalasti vaatteita, niin näiden erilaisten olutpullojen pakkaaminen tuottikin sitten ongelmia. Tom kun oli ostanut Tonylle erilaisia oluita, kun tiesi Tonyn olevan oluen ystävä.

Hyvästelimme Mercian ja lapset :-( ja lähdimme ajamaan kohti Brysseliä. Olimme suunnitellusta aikataulusta melkein tunnin myöhässä. 

Sitten oli taas hyvästien aika :-(. Tom antoi minulle pienen kangaspussin, missä oli hopeinen ketju missä roikkui whippet. Se oli koru minkä Cannavaro oli voittanut kilpailussa ja Tom halusi antaa sen minulle. Olin todella liikuttunut ja otettu tästä lahjasta. Olipas taas vaikeeta yrittää olla vuodattamatta kyyneleitä ..

Tom kutsui meidät Tonyn kanssa viikoksi seuraavalla kerralla, että ehtisi näyttämään meille enemmän Belgiaa, hän haluaisi viedä meidät Pariisiin, mihin ei ole heiltä pitkä matka, 3 tuntia kestää vaan ajaa autolla.

No, Tom ja Tony olivat jo sopineet keskenään, että Tony tulee vierailulle jo joulukuussa, kun Bruggessa on olutfestivaalit.

Takaisin tullessa matkalaukku painoi Brysselin lentoasemalla yli 30 kiloa, josta ei voi syyttää, kuin Tomia!

Nyt vaan jäämme odottamaan hyvät muistot mielissämme tästä ihanasta matkasta ja toivotaan, että Agatha saa näitä rakkaus pentuja.

Kuviakin Tony otti, mutta laatu on huono, kun oli niin pimeää ja vettä tihkutti koko matkan ajan. Yritän laittaa niitä vielä tänä iltana galleriaan.